Säkkipilli on useita tuhansia vuosia vanha, alunperin ruokosoitin, joka on levinnyt Lähi-Idästä kaikkialle maailmaan, erityisesti Eurooppaan. Säkkipillin leviämiseen ovat vaikuttaneet kansainvaellukset sekä erityisen merkittävästi Rooman imperiumi vuosituhannen alussa. Keskiajalla säkkipilli sai Euroopassa erilaisia kansallisia ja paikallisia muotoja soitinrakenteen, virityksen ja soittotavan mukaan. Tälläkin hetkellä Euroopassa tunnetaan yli 80 erilaista säkkipilliä alkukantaisesta huippunykyaikaiseen.
Säkkipilli oli keskiajalla ulkokäyttöön tarkoitettu soitin, jolla säestettiin tanssijoita ja tuotettiin muuta juhlamusiikkia. Juhlien siirryttyä sisätiloihin ja musiikin monimuotoisuuden kasvaessa useimpien säkkipillien äänen voimakkuutta pienennettiin ja viritystä muutettiin siten, että ne sopivat helpommin soitettavaksi muiden soittimien kanssa.
Skotlannissa soitettiin ja soitetaan yhä yleisesti ylämaan säkkipilliä (Great Highland Bagpipe), joka on aikojen saatossa muuttunut vain vähän. Skotlantilaisen kulttuurin nujertamisen yhteydessä 1600- ja 1700-luvuilla säkkipillin opetus ja soitto tehtiin muiden skotlantilaisten kulttuurin erityispiirteiden tavoin ankarasti rangaistavaksi. Soittoperinne uhkasi kadota kokonaan.
Englanti tarvitsi kuitenkin skottirykmenttien sotilaallista voimaa ja säkkipillinsoitto jäi näissä eloon. Lisäpiirteenä soittoperinteeseen kytkeytyi voimakas sotilasmusiikkiperinne, josta säkkipillimusiikki lienee vieläkin parhaiten tunnettu.
Skotlantilaista klassista säkkipillimusiikkia, piobaireachd´ia, siirrettiin soittajalta ja sukupolvelta toiselle laulaen erityisellä canntraichd-laulutavalla. Vasta 1800-luvulla musiikkia ryhdyttiin kirjoittamaan ja taltioimaan länsimaisella nuottikirjoituksella. Musiikin ilmentäminen nuotinkirjoituksella ei ole tarkkaa soittimen omaaman miksolyydisen asteikon ja runsaiden koristekuvioiden vuoksi, mistä johtuen elävä kosketus opettajan ja opetettavan välillä on aina erityisen välttämätön.
Skotlantilainen musiikki ja säkkipillinsoitto on levinnyt brittiläisen imperiumin ja skottirykmenttien mukana laajalti ympäri maailmaa, mm. Yhdysvaltoihin, Kanadaan, Australiaan, Etelä-Afrikkaan, Intiaan, Pakistaniin sekä alkuperäisille juurilleen Lähi-Itään. Erikoisuutena voitaneen mainita Bretagne, jossa soitin on otettu bretagnelaisen musiikin esittämisen yhteyteen bombardien seuraksi. Muualla paikallisen musiikin sovittaminen ylämaan säkkipillille on ollut satunnaista.
Soittokulttuuria on pidetty yllä järjestämällä kansainvälistä kilpailutoimintaa ja koulutusta erityisesti Skotlannissa.
Viimeisen kymmenien vuosien aikana ylämaan säkkipillin soitto on yleistynyt kaikkialla maailmassa, myös perinteisten alueiden ulkopuolella, ja soiton taso on parantunut merkittävästi - kiitos matkustusmahdollisuuksien sekä runsaiden ja ansiokkaiden levytysten, joiden mukana parhaiden soittajien perinne leviää.
Säkkipillinsoitto on lähtenyt kehittymään skotlantilaisesta perinteestä ja saamaan uusia piirteitä erityisesti Kanadassa ja Australiassa. Uudessa musiikissa on löydetty moniäänisyyttä, monimutkaisempaa rytmiikkaa ja onpa soitinta yhdistetty menestyksellä rock-yhtyeiden musiikkiin.
Ylämaan säkkipillinsoiton (Great Highland Bagpipe) harrastus tuli Pohjoismaihin laajamittaisemmin ensimmäisenä Tanskaan ja Ruotsiin noin 30 vuotta sitten. Harrastajia näissä maissa on noin 400 yhteensä yli 20:ssä yhtyeessä.
Norjaan ja Suomeen harrastus levisi noin 10 vuotta sitten. Suomessa harrastajia on noin 10 ja yhtyeitä
yksi.
Helsinki Pipes and Drums aloitti toimintansa vuonna 1991 MacGregor Highlanders –nimisenä. Nimi vaihdettiin vuonna 1997. Yhtyeen ansiokkaana johtajana (Pipe Major, P/M) toimi vuoteen 2001 asti Gustav Henriksson. Hänen paikkansa korvasi 2002-2006 Annukka Matilainen. Orkesteria johtaa nyt Eevastiina Korri.
Esiintyvään kokoonpanoon kuuluu kuusi ylämaan säkkipillin soittajaa sekä kolme rumpalia.
Yhtye harjoittelee säännöllisesti ja on vuosien varrella esiintynyt monilla festivaaleilla,
televisiossa sekä erilaisissa tilaisuuksissa, mm.:
Merkittävä osa koulutus- ja kulttuuriyhteistoimintaa tapahtuu pohjoismaisessa yhteistyössä. Opettajia ja soittajia on useaan kertaan tuotettu Ruotsista. Myös Skotlannista on pari kertaa käynyt opettajia Suomessa.
Yhtyeen jäsenet ovat vuosien mittaan osallistuneet kursseille ja kilpailuihin Tanskassa ja
Ruotsissa. Vuoden 2001 kilpailuissa yhtye sijoittui kolmanneksi omassa sarjassaan ja soittajat saivat
kaikkiaan kahdeksan palkintoa sarjoissaan, mitä on pidettävä varsin hyvänä menestymisenä.
Yhtyeen ohjelmisto koostuu lähinnä perinteisestä skotlantilaisesta musiikista, jonka tyypillisenä osana
ovat erilaiset marssisikermät. Ohjelmistoon kuuluu myös nopeampia tanssisävelmiä - strathspey, reel,
jig, hornpipe -sekä myös uudempaa moniäänistä musiikkia jota esitetään tarvittaessa sähköisen orkesterin
säestyksellä.
Esitykset koostetaan kutakin tilaisuutta varten sopiviksi kokonaisuuksiksi, jota voidaan vielä soveltaa
esiintymistilanteessa yleisön reagoinnin mukaan. Usein esitys kannattaa yleisön
mielenkiinnon ylläpitämiseksi koostaa lyhyehköistä (5 - 15 min) osista, joita esitetään noin 1 - 2 /
tunti sekä yhdestä pidemmästä 10 - 20 min esityksestä. Tämä rakenne mahdollistaa myös soittimien
vireessä pitämisen.
Yhtye esiintyy aina pukeutuneena perinteiseen skotlantilaiseen asuun ja esiintymisissä noudatetaan
aina perinteisiä muodollisuuksia. Esiintymisten yhteydessä yleisöllä on mahdollisuus keskustella
soittajien kanssa säkkipillinsoitosta ja skotlantilaisesta kulttuurista yleensä.
Yhtyeen tämän hetken toiminnan keskeiset tavoitteet ovat oppilasmäärän kasvattaminen
(säkkipillinsoittajista kaksi opettaa uusia oppilaita), soittotaidon kartuttaminen sekä näkyvämpi
esille tuleminen.
Yhtye esiintyy erilaisissa tilaisuuksissa ja käyttää esiintymispalkkiot toimintaansa; mm. opettajien
tuottamiseen Suomeen, kilpailumatkoihin ja varustehankintoihin.
Yhtye on
tilattavissa ottamalla yhteyttä sähköpostiosoitteeseen:
keikkamyynti'at'bagpipe.fi
Lisätietoja muilta sivuilta osoitteessa www.bagpipe.fi